Paniikkihäiriöt tuli taas takas. 

Lauantai-iltana ihan yhtäkkiä iski ehkä yks pahimmista paniikkikohtauksista mitä mulla on ollut (ja niitähän on ollut aika paljon). Mulla rupesi loppujen lopuksi kramppaamaan reidet, kädet, niska ja leuat. Ja tietty vatsan seudun lihakset. 

Kerta toisensa jälkeen mun paniikkikohtauksiin liittyy yhä enemmän kauhea epäonnistumisen tunne, ja se että oon pettymys kaikille ja teen kaiken väärin. Tuntuu pahalta valvottaa ja huolestuttaa kaikki muut vaan sen takia etten saa pidettyä omaa päätä kasassa. 

No, en oo saanut tilannetta laukeemaan ollenkaan, nyt on jo tiistai. Mut nyt en saa varatuksi itelleni lääkäriä, kun on sellanen alemmuudentunne että anteeks anteeks kun en osaa hoitaa asioita niin ettei tälläseen tilanteeseen joutuis...