Tästä blogista on mukavasti tullut se oksennuspaikka, johon tulla kyykkimään kun pää alkaa olla nyrjähdyspisteessä.

En oo ollenkaan helpoimmasta päästä ihminen, vaadin niin vitusti. Tosin sen verran alkanee olla ikää että sen onneksi tajuaa ihan itsekin, että kannattanee alkaa pian tyytymään jo johonkin, täydellisyyttä ei ole markkinoilla.

Viime kuussa oli ikävä sitä omaa entistä sinkkuyksiötä, tänään teki mieli läheisyyttä. Kumma juttu kun kumpaakaan ei voi parisuhteessa saada.