Toisaalta vituttaa että tuli poistettua aiemmin parin vuoden vuodatukset. Niitä oli niin tuskallista lukea, ja hävetti. Toisaalta olisi ehkä hyvä muistaa mistä on tulossa, sitä kautta olisi jotain pohjaa peilata sitä, minne, ja erityisesti miten haluaa olla menossa.

Nykyinen suhde on solahtanut huomaamatta uomiinsa. Vaikeuksien kautta kylläkin, eikä tää vieläkään mikään sunnuntaikävely ole. Tai mä en ole. Olen edelleen hankala, ja tuuliviiri, ja huomattavan usein ahdistunut.

Jännittävää kyllä, nyt kun on avannut elämänsä eri tavalla ihmisille, niin kulisseihin on tosi helppo samaistua. Ennen kulissi oli päivätyö, jonka sai karistaa harteilta heti, kun kotioven veti perässään kiinni. Nykyään ei niin ole, kun sattuneista syistä joudun olemaan sosiaalisempi kuin ennen. Eikä se ole pelkästään negatiivista.

On melkein hämmästyttävää, miten hyvin olen pystynyt omaksumaan nykyisen elämän. Vaikka se oli ihan järkyttävä muutos. Välillä melkein räjäyttää ajatus siitä että olen "pikkurouva" mukavissa puitteissa. Ja asiat suhteen alkuajoilta toisinaan edelleen ottaa päähän. Hm. On niin paljon itseasiassa asioita, jotka edelleen äsyttää, mutta joita ei käsitellä koska toinen ei tahdo. Mut jotenkin kummassa musta näyttää siltä että olen taipumassa tähän?

Hmhm. on varmaankin niin paljon asioita, joista on pakko kirjottaa, ettei ne mahdu nyt tähän kerralla. Lupaan ryhdistäytyä taas, ja saada tän päiväkirjamuotoon.

Alku on aina hankalaa. Kai?